Pelastakaa viihde!

Olkaa tervehdityt!

Viime luennon epistolassa sivuttiin lastenohjelmia. Pakko sanoa muutama (valikoimaton) sana niistäkin. Vanhemmat toivovat (tai heidän kuuluisi toivoa) lastensa katsovan kasvattavia lastenohjelmia (lue: YLE) ja vieroksuvan kaupallisia ohjelmia (lue: muut kanavat). Eikös se näin ole?

EI! Omakohtainen kokemukseni (= minä katsojana & kahdeksanvuotias poikani katsojana) lastenohjelmista sotii kyllä tätä karkeaa jakoa vastaan jonkin verran. Kasvattavat ja opettavaiset lastenohjelmat ovat välillä ihan helkkarin tylsiä. Lapset katsovat niitä huokaillen ja vanhemmat hykertelevät, että onpas hieno ja opettavainen ohjelma. Toiset opettavaiset ohjelmat taas ovat moraalisesti aivan liian yksioikoisia. Esim. tuon erinomaisen YLEn (joka muuten mielestäni pitäisi lakkauttaa ainakin tv2:n lastentuotannon osalta) lasten liikuntaohjelma Pointzi on periaatteessa ihan hauska, mutta sekin (kuten liikunta liian usein) rakentuu kilpailun pohjalle. Hyvä liikkuja on se, joka on muita parempi, joka voittaa. Ihan kuin kilpailua ei olisi yhteiskunnassa jo riittävästi.

Lapsillakin on oikeus käyttää mediaa viihtymiseen. Toki viihdettä on monenlaista, ja sen sopivan löytäminen edellyttää medialukutaitoa (ja aikuisen osallistumista valintoihin taustavaikuttajana). Lapsia kuormitetaan uusien taitojen oppimisella kokopäivätyön verran jo päiväkodissa ja myöhemmin entistä kovemmin koulussa. Lastenohjelmilla on oma arvonsa myös ihan puhtaana viihteenä, sillä ne tarjoavat silloin vastapainoa arjen työlle.

Minä olen viettänyt (sukupolvelleni hyvin tyypilliseen tapaan) pääasiassa amerikkailaisen (tai laajemmin englanninkielisen) viihteen parissa lapsuuteni ja nuoruuteni. Olenpa jopa pelannut niitä pahamaineisia tietokonepelejä (ja niitä vielä arveluttavampia roolipelejä). Siitä huolimatta minusta on tullut ainakin suhteellisen yhteiskuntakelpoinen aikuinen, joka maksaa veronsa ja käy vielä äänestämässäkin ;) Kuuntelenpa modernia klassista musiikkiakin (tämä kommentti ei ole tässä pelkästään itsetehostuksen vuoksi, vaan esimerkkinä siitä, että viihdetausta ei sulje pois kiinnostusta ns. korkeakulttuuriin (joka muuten on järkyttävän arvottava termi)).

Viihtyminen vailla sen kummempia pedagogisia päämääriä on sekin arvokasta. Ei kaiken ajankäytön tarvitse olla tehokasta tai välittömän hyödyllistä. Pelkän hyvän olon tavoittelu on sekin (kait) ihan moraalisesti hyväksyttävää toimintaa ainakin vapaa-ajalla.

Se on täytetty! (kuten Vapahtaja sattuvasti sanoi tukalassa tilanteessa)