Osallistukaa niin, että orvaskesi paukkuu!

Vai että medialukutaitoaan sitä ihminen joutuu oikein kaikkien nähden arvioimaan - jo on aikoihin eletty! Oi aikoja, oi tapoja! LÅL!

Siispä sanoista tekoihin. Vastatakseni kysymykseen olen pakotettu pohtimaan ensin sitä, mihin käsitteellä "medialukutaito" oikeastaan viitataan. Tapana tuntuu olevan, että medialukutaitoinen ihminen määritellään kriittiseksi, osallistuvaksi ja sujuvasti itseään ilmaisevaksi toimijaksi (esim. Tuominen & Mustonen, 2007; Niinistö & Suoranta, 2008). Medialukutaitoa siis luonnehditaan paljolti samanlaisin käsittein kuin aktiivista kansalaisuutta, joka on aktiivista yhteiskunnan jäsenyyttä ja valmiutta toimia demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa (Valtioneuvosto, 2001).

Medialukutaidolla voidaan siis ajatella tarkoitettavan vain yhtä aktiivisen kansalaisuuden toteuttamisen aluetta. Näinollen arviodessani medialukutaitoisuuttani tulen samalla arvioineeksi itseäni kansalaisena. Tai oikeammin arvioin sitä, missä määrin toimintani on vallitsevan kansalaisuusihanteen mukaista.

Vanhanaikainen käsitys kunnon kansalaisuudesta rakentui juuri tuon edellisessä blogisaarnassani esiinnostamani mikkihiirimäisen ahkeruusmoraalin varaan: ensin työ, sitten ehkä huvi. Kunnon kansalaiselta odotettiin tottelevaisuutta, reippautta ja passiivisuutta (oman ajattelun suhteen). Tämä sopi myös hyvin yhteen aikakauden valtamedian, television, toimintaperiaatteeseen. Hyvä TV:n katsojakin oli passiivinen vastaanottaja, joka hiljentyi taikalaatikon ääreen annettuina kellonaikoina.

Aktiivisen kansalaisuuden ihanteet ovat vapauttaneet meidät kunnollisuudesta toimijoiksi. Meidän PITÄÄ osallistua, tuottaa, arvioida, kommentoida ja kritisoida, tai muuten olemme pettäneet kansakuntamme johtajien ja sivistyneistön odotukset. Tästä ajattelusta on seurannut paljon hyvää, kuten wikipedia, monet keskustelupalstat ja eräät youtuben Salkkarit-remixit. Mutta kääntöpuolena on mediasaaste, loputon jonninjoutavien realitysarjojen, ajankohtaisohjelmien, blogien, e-lomakkeiden, kyselyjen ja palutekanavien suo, jonka läpi länsimaiden aktiiviset, kansalaiset rämpivät päivittäin, osallistuen sosiaalisiin medioihin, kuten muotisanonta kuuluu. Hyvä ihminen osallistuu niin, että orvaskesi paukkuu.

No, millainen (media)kansalainen minä sitten oikein olen? Osallistumisvelvoitteeni lienee jotakuinkin kuitattu sillä, että kirjoittelen silloin tällöin artikkeleita musiikista ja otan osaa musiikkia käsitteleville keskustelupalstoille (silloin harvoin, kun minulla jotain oikeaa sanottavaa on). Monista arkipäivän ilmiöistä riipustaisin myös mielelläni kannaottoja vaikkapa sanomalehtiin, mutta aika ei tahdo riittää kaikkeen, joten olen pääsääntöisesti sallinut itselleni vapautuksen tästä.

Yritän olla monipuolinen mediankäyttäjä niin välineiden kuin sisältöjenkin suhteen. Sallin itselleni passiivisen telkkarin katselun ja musiikin kuuntelun, mutta yritän olla myös aktiivinen netinkäyttäjä ja Lego Indiana Jones -pleikkaripelin pelaajakin. Talouselämästä ja suhdannevaihteluista ymmärrän korkeasta iästäni huolimatta edelleen kovin vähän (esim. maikkarin talousuutiset saavat mieleni pakenemaan sisäisiin fantasiamaailmoihin, joissa olen Jedi-ritari tai Keski-maan velho).

Latteana lopputuloksena todettakoon siis, että olen kaiketi ihan ok mediakansalainen. Täytän valtioneuvoston ja mediasivistyneistön vaatimukset ainakin jotenkin. Kiitos ja näkemiin.

Lähteet:

Niinistö, H. & Suoranta, J. (2008): Mediakasvatus globaalin vastuun edistämisessä. Teoksessa Rohweder, L. (toim.) Kasvaminen globaaliin vastuuseen. Opetusministeriön julkaisuja 2008:40

Tuominen, S. & Mustonen, A. (2007): Tunteella ja järjellä nettiin - Internetissä tarvitaan uudenlaisia mediataitoja. Teoksessa Kynäslahti, H., Suoranta, J. & Lehtonen, M. (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseura 1/2007

Valtioneuvosto (2001): Asetus N:0 1435 perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaoista.