torstai 8. lokakuuta 2009

Mediakasvatuskokeilu

Tällä viikolla minulla oli oivallinen tilaisuus jakaa eteenpäin kaikkea sitä mediakasvatuksellista "viisautta", jota minuun on tarttunut vuosien varrella (ja myös tällä mediakasvatuksen kurssilla). Sain nimittäin pitää harjoittelukoulussani (Kalevan lukio) kaksoistunnin mediasta (nimenomaan mediakasvatuksellisesta näkökulmasta).

90 minuuttiin on aika vaikea puristaa kovin edustavaa katsausta näin laajasta ja rönsyilevästä aihekokonaisuudesta. Niinpä tyydyin ottamaan esille muutamia teemoja. Jonkinlaisen johdannon kautta päädyimme lukioilaisten kanssa tarkastelemaan sähköisten medioiden historiaa ja kännykkää yhtenä median ilmentymänä. Pyysin opiskelijoita pohtimaan, miten elämä muuttuisi, jos heidän kännykkänsä (kaikilla oli kännykkä, mikä ei liene yllätys) putoaisi Tammerkoskeen eikä uutta olisi saatavilla (koska kaikki ovat (ainakin leikisti) köyhiä opiskelijoita). Tehtävä onnistui ainakin sikäli aikomallani tavalla, että opiskelijoiden vastausten kautta havainnollistui se, kuinka paljon kännykkä vaikuttaa elämäntapaamme, vaikka se on vain kannettava muunnelma lankapuhelimesta, ikivanhasta keksinnöstä. Tehtävävän tarkoituksena olikin oikeastaan rekonstruoida kännykkää edeltänyt aika, joka edustaa 90-luvun alussa syntyneille lukiolaisille menneisyyttä, johon ei välttämättä ole kovinkaan omakohtaista sidettä.

Lisäksi puhuimme väkivallan ja median yhteydestä alkaen Banduran filmikokeista ja päätyen nykypäivän elokuviin ja peleihin. Pohdimme BB-talon ja Salkkareiden merkitystä, ja päädyimme siihen, että niillä jatketaan naapureiden tirkistelyn ja naapureista juoruamisen perinnettä, joka nykyisessä yksilökeskeisessä maailmassa on vähäisempää, koska naapurustot eivät enää muodosta sellaisia vuorovaikutuksellisia yhteisöjä, kuin vielä muutamia vuosikymmeniä sitten.

Kaikkiaan oli hauskaa päästä tuoreeltaan testaamaan mediakasvatuksen teoriaa käytännössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti