Mediapaasto - my ass!

Niinhän siinä vaan kävi, että minun mediapaastoni meni täysin kuralle jo ennen alkamistaan. Mistä tämä "mediapaaston karmea päätös" oikein johtui? Ihmiselämä (jos opiskelija nyt ihmiseksi lasketaan) täällä tietoyhteiskunnassa edellyttää siinä määrin lähes jatkuvaa median pakkokäyttöä (kauniimmin sanottuna hyötykäyttöä), että täydellisen mediapaaston pitäminen keskellä arkea on vähän turhan haasteellista.

No, paastoamista on toki monenlaista. Armoitettu teologian oppinut Jaakko Heinimäki (joka on muuten tätini lankomiehen poika ja jonka kanssa en, huolimatta tästä läheisestä sukulaisuudestamme, ole koskaan keskustellut kasvokkain) kirjoitti jokunen vuosi sitten Metro-lehden kolumnissaan paaston merkityksestä jotenkin seuraavaan tapaan: Paastoaminen palvelee keskittymistä siihen, mikä on tärkeintä (tai pyhintä). Tämä tapahtuu siten, että yksinkertaisen ruokavalion noudattaminen vapauttaa aikaa ruoanlaittosta ja ruoan hankkimisesta henkisempien elämänalueiden vaalimiseen. Paaston ei siis tarvitse olla extremekieltäytymistä kaikesta maallisesta.

Tällainen paastofilosofia olisi varmaankin ollut siirrettävissä myös mediapaaston maailmaan. Mutta en sitäkään tehnyt. En viitsinyt. Telkkaria katselin vähän illalla ja iPodia kuuntelin aamulla bussissa. Miksi? No, siitä syystä, että kevennettyyn mediapaastoon laskeutuakseni olisin joutunut luopumaan nimenomaan median huvikäytöstä, koska hyötykäyttöä kertyy päivittäin jo melkoisen paljon. Enkä minä nähnyt tässä mitään erityisen kasvattavaa. Mitä iloa on siitä, että jätän iPodin kotiin ja kuuntelen bussissa ihmisten kännykkäkailotuksia musiikin sijaan? Sama, jos menisi viettämään tupakkalakkoa täyden tupakkakatoksen alle. Niinpä haistatin mediapaastolle pitkät. Voi tätä kapinan määrää. Kyllä nyt päättäjät vapisevat!

No, mitä tästä opin? No, ainakin sen, että olen melko tiukasti kiinni mediassa lähestulkoon jatkuvasti. Osin käytännön syistä, mutta ehkä kuitenkin enimmäkseen omien valintojeni kautta. Mutta en minä siitä ole pahoillani enkä koe tarvetta mihinkään kovin suuriin irtiottoihin mediasta. Nettiyhteys ja sisävessa ovat ihmishengen jättiläissaavutuksia, joita ei tarvitse paeta korpeen.

Syvimmät pahoitteluni paaston johdosta. Ei ollut minun juttuni se. Hiljennymme rukoukseen...