tiistai 13. lokakuuta 2009

Ajatuksia turmeltuneesta nuorisosta

Mediakasvattajat ja mediakasvatuksen tutkijat ovat kovasti huolissaan lasten ja nuorten passiivisesta mediakulutuksesta ja peräänkuuluttavat aktiivista median tuottamista (mm. Laitinen, 2007; Lipponen, 2007). Huoli on sinänsä yleisesti ihan aiheellinen, kuten on halu ohjata nuoria aktiiviseen mediasuhteeseenkin. Mutta haluaisin tehdä siihen muutamia reunahuomautuksia.

Tutkimukset tai niiden raportointi tuntuvat kovin usein käsittelevän lapsia ja nuoria yhtenä homogeenisena ryhmänä, vaikka arkihavainnot esim. oppilaista usein osoittavat samanikäisten lasten/nuorten ryhmän olevan varsin heterogeeninen mediaharrastuneisuutensa suhteen. Tämä ei tarkoita pelkästään Laitisen (2007) mainitsemaa kotien "digitaalisen varustelutason" vaihtelua, vaan lasten/nuorten mediataitojen ja -tottumusten huomattavan laajaa kirjoa. Esimerkiksi yläaste- ja lukioikäisten nuorten joukosta löytyy tavallisesti ohjemoinnin harrastajia, digitaalisen kuvataiteen tekijöitä, fandubien laulajia siinä missä tavallisia facebookin ja mesen käyttäjiäkin.

Välillä minusta tuntuu tutkimuksia ja ammattikasvattajien ajatuksia lukiessa, että lasten ja nuorten mediankäyttöön ladataan kovin suuria vaatimuksia ja odotuksia. Laitinen (2007) esimerkiksi kantaa huolta siitä, ettei varttuva polvi tee vaikkapa musiikkia tai kuvankäsittelyä, vaikka heillä on vaaditavat ohjelmistot ja laitteisto. Näkökulmaansa tutkija vahvistaa sillä (varsin paikkansapitävällä) toteamuksella, että itse tekeminen on tärkeä kanava ymmärtämiseen. En tiedä miksi, mutta minulle tulee tästä kyllä vähän semmoinenkin olo, että annettaisiin nyt lasten ja nuorten olla vähän rennommin näiden asioiden suhteen. Ei kaikkien tarvitse olla aina niin kauheasti itse tekemässä, tuottamassa ja luomassa. Varsinkin, kun iso osaa meistä aikuisistakin on hyvällä omallatunnolla melko yksipuolisesti median vastaanottajia.

Tuntuu vähän siltä, että minun ikäiseni (ja minua vanhemmat) television aikakaudella kasvaneet ihmiset sallimme itsellemme passiivisuuden mediasuhteissamme, mutta vaadimme samalla tietokoneiden ja internetin parissa kasvavilta lapsilta ja nuorilta huomattavasti aktiivisempaa otetta siinä pelossa, että kaupallinen media turmelee nuorison täysin ilman tätä itse tekemiseen ja kriittisyyteen opettavaa vastahyökkäystä. Veikkaisinpa kuitenkin, että me "ikäihmisetkin" olemme pääosin olleet lapsina ja nuorina (kaupallisen) populaarikulttuurin pauloissa. Elokuvat, telkkari, sarjakuvat, populaarimusiikki ja muoti ovat todennäköisesti olleet meistä aika kiehtovia ja muodostaneet merkittävän osan kokemusmaailmaamme ja sen jäsentämistä.

Olisi varmaankin ihan reilua, jos mediakasvatuksessa huomioitaisiin myös aikuisten (ja vanhusten) puutteelliset (tai "ei-ihanteelliset") mediatavat ja -taidot. Muksut ovat usein itse asiassa paljon aktiivisempia mediakäyttäjiä kuin me "isot ihmiset". Esimerkiksi monien vähänkin vaativampien tietokone- ja konsolipelien pelaaminen on huomattavasti aktivoivampaa toimintaa kuin telkkarin katseleminen (sillä ei ole väliä katsotaanko James Bondia vai Ajankohtaista kakkosta, molempia kun voi katsoa varsin passiivisesti).

Mediakasvatus (kuten kaikki kasvatus) alkaa peiliin katsomisesta. Mihin minä ole itse valmis? Mitä minä todella haluan tehdä? Miksi minä haluan tehdä niin kuin haluan? Miksi minä haluan kasvattaa lapsia/nuoria samanlaisiksi tai erilaisiksi kuin minä? Näihinkin kun miettii jonkunlaisia vastauksia, niin eiköhän siinä ole jo aika paljon taustatyötä. Ja tärkeää olisi muistaa sekin, että elämässä on tärkeää pitää myös hauskaa. Kaiken ei tarvitse olla aina niin kovin hyödyllistä ja rakentavaa.


Lähteet:

Laitinen, S. (2007): Kuvaa ymmärtämään - visuaalisen mediatajun ja -taidon opettamisesta. Teoksessa Kynäslahti, H., Suoranta, J. & Lehtonen, M. (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseura 1/2007

Lipponen, L. (2007): Yleisestä mediaosaamisesta paikalliseen ja yhteisölliseen mediaosaamiseen. Teoksessa Kynäslahti, H., Suoranta, J. & Lehtonen, M. (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseura 1/2007

1 kommentti: