perjantai 11. syyskuuta 2009

Pelastakaa viihde!

Olkaa tervehdityt!

Viime luennon epistolassa sivuttiin lastenohjelmia. Pakko sanoa muutama (valikoimaton) sana niistäkin. Vanhemmat toivovat (tai heidän kuuluisi toivoa) lastensa katsovan kasvattavia lastenohjelmia (lue: YLE) ja vieroksuvan kaupallisia ohjelmia (lue: muut kanavat). Eikös se näin ole?

EI! Omakohtainen kokemukseni (= minä katsojana & kahdeksanvuotias poikani katsojana) lastenohjelmista sotii kyllä tätä karkeaa jakoa vastaan jonkin verran. Kasvattavat ja opettavaiset lastenohjelmat ovat välillä ihan helkkarin tylsiä. Lapset katsovat niitä huokaillen ja vanhemmat hykertelevät, että onpas hieno ja opettavainen ohjelma. Toiset opettavaiset ohjelmat taas ovat moraalisesti aivan liian yksioikoisia. Esim. tuon erinomaisen YLEn (joka muuten mielestäni pitäisi lakkauttaa ainakin tv2:n lastentuotannon osalta) lasten liikuntaohjelma Pointzi on periaatteessa ihan hauska, mutta sekin (kuten liikunta liian usein) rakentuu kilpailun pohjalle. Hyvä liikkuja on se, joka on muita parempi, joka voittaa. Ihan kuin kilpailua ei olisi yhteiskunnassa jo riittävästi.

Lapsillakin on oikeus käyttää mediaa viihtymiseen. Toki viihdettä on monenlaista, ja sen sopivan löytäminen edellyttää medialukutaitoa (ja aikuisen osallistumista valintoihin taustavaikuttajana). Lapsia kuormitetaan uusien taitojen oppimisella kokopäivätyön verran jo päiväkodissa ja myöhemmin entistä kovemmin koulussa. Lastenohjelmilla on oma arvonsa myös ihan puhtaana viihteenä, sillä ne tarjoavat silloin vastapainoa arjen työlle.

Minä olen viettänyt (sukupolvelleni hyvin tyypilliseen tapaan) pääasiassa amerikkailaisen (tai laajemmin englanninkielisen) viihteen parissa lapsuuteni ja nuoruuteni. Olenpa jopa pelannut niitä pahamaineisia tietokonepelejä (ja niitä vielä arveluttavampia roolipelejä). Siitä huolimatta minusta on tullut ainakin suhteellisen yhteiskuntakelpoinen aikuinen, joka maksaa veronsa ja käy vielä äänestämässäkin ;) Kuuntelenpa modernia klassista musiikkiakin (tämä kommentti ei ole tässä pelkästään itsetehostuksen vuoksi, vaan esimerkkinä siitä, että viihdetausta ei sulje pois kiinnostusta ns. korkeakulttuuriin (joka muuten on järkyttävän arvottava termi)).

Viihtyminen vailla sen kummempia pedagogisia päämääriä on sekin arvokasta. Ei kaiken ajankäytön tarvitse olla tehokasta tai välittömän hyödyllistä. Pelkän hyvän olon tavoittelu on sekin (kait) ihan moraalisesti hyväksyttävää toimintaa ainakin vapaa-ajalla.

Se on täytetty! (kuten Vapahtaja sattuvasti sanoi tukalassa tilanteessa)

10 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu! Katsellaan me aikuisetkin melko aivotonta saippuaa joskus, miksei sitten lapsetkin, jos se kyseinen saippua on harmitonta hauskaa eikä väkivaltaa tms. Olisi hauska kuulla esimerkkejä, mitkä ohjelmat ovat niitä tylsiä ja mitkä kivoja? Mä katselin telkkarista muutama viikko sitten Smurffit, ja ihmettelen miten se lapsena oli niin hauska, nyt aikuisen silmin melkoisen tylsää ja ennalta-arvattavaa touhua. :D

    VastaaPoista
  2. Kivoja ovat mm. Tehotytöt ja Muumit, kamalia taasen Nalle Luppakorva, Kylli-täti, Ti-Ti Nalle.

    Oon muuten kanssa pannut merkille muutamankin kerran, että eräät lapsena fanittamani TV-sarjat ovat nyttemmin nähtyinä melko kökköjä. Muistan katselleni muksuna Olipa kerrran ihmistä ihan innoissan, mutta kun näin sitä muutaman jakson tuossa pari vuotta sitten, niin se oli kyllä melkosen kömpelö.

    Parasta katsottavaa lasten (ainakin vähän isompien lasten) kanssa ovat Pixarin animaatiot (esim. Wall-E) tai Studio Ghiblin elokuvat (Totoro ym.). Ne kun ovat oikeasti hyviä, viihdyttäviä ja usein myös ajatuksia herättäviä :)

    VastaaPoista
  3. Meillä katsotaan mikki hiiren kerhotaloa, autot elokuvaa, tomi traktoria, puuha peteä yms... Jos niitä vertaa siihen, mitä itse on pienenä tv:sta nähnyt...niin ei voi edes verrata.

    8-vuotias tajuaa jo juttuja, joten voi katsoa tv:ta vapaammin kuin vajaa 2 vuotias. Pienelle tulee painajaisunia 'liian viihdyttävistä' ohjelmista...

    VastaaPoista
  4. Joo, toi on kyllä ihan totta. Sanoisin omasta kokemuksesta, että alle kouluikäisten muksujen kanssa telkkarin katsominen on sikäli hankalaa ja haastavaa puuhaa, kun niitä alkaa pelottaa monet semmoiset jutut, joita aikuisena ei edes osaa ennakoida (esim. jotkut Nalle Puh -dvd:t voivat nekin olla liian hardcorea). Isompien lasten kanssa (eskari-iästä ylöspäin) onkin paljon helpompaa, kun niiden kokemusmaailmaa on helpompi ennakoida.

    VastaaPoista
  5. Kun lapsoseni oli pienempi, oli Mikki Hiiren kerhotalo kanssa aikamoinen hitti. Itse en siitä ihan kauheasti perustanut, se kun ei ihan ollut sitä samaa, kuin aidot Disney-klassikot. Mutta toki on sanottava, että ei sitä katsoessa aikuisenkaan aivot sulaneet, toisin kuin esim. Pointzin kohdalla kävi kerran jos toisenkin ;)

    VastaaPoista
  6. Osuvasti sanottu. Kyllä lapsetkin voivat/saavat katsoa ohjelmia ihan viihteenäkin. Meidän (6 v., 5 v., ja 2 v. toisinaan mukana) lapsille se on yksi rentoutumisen muoto, aivan kuten joskus vuokrattu dvd meille aikuisillekin. Se on sitten meidän vanhempien vastuulla asettaa ajalliset rajat. Sisältöä voi jokainen miettiä omista arvoista lähtien (ja tietenkin lapsen ikä huomioiden). Se, mitä itse pidin lapsena ihan huippuna, ei uppoa ollenkaan omiin lapsiini, vaikka kuinka toisinaan yritän hehkuttaa.:)

    VastaaPoista
  7. Olen muuten katsellut Late Lammasta ihan omaksi huvikseni, jo ennen lapsen syntymää, se on niin hauska! Se on niin loistavaa, miten kaikki jaksot on tehty ilman puhetta = ei tarvita tekstitystäkään. Late on paras! :-D

    VastaaPoista
  8. Hyviä pointteja, Jari&kommentoijat. Hassua, että minä mietiskelin tuota samaa viihdeaspektia lasten tv:n katselussa juuri viime viikolla, mutta en saanut aihetta mahtumaan omaan blogiin (Jari, veit siis multa aiheen...). Meilläkin lapset ovat kuitenkin koulussa&iltapäiväkerhossa ja toinen päiväkodissa koko päivän. Sen jälkeen heistä huomaa, että he kaipaavat kyllä pientä nollausta, ennen kuin ovat taas valmiita aktiiviseen leikkiin tai liikuntaan tms. Pieni annos tylsistyttävää mediaa on siis paikallaan ;-)

    Ja sitten noista ohjelmista: Pakko sanoa, että Poinzi on meidän 7-v:n mielestä ihan paras ohjelma... Nuori herra on kyllä melko kilpailuhenkinen (tosin äidin sitkeä päähäntaonta on tuonut sen tuloksen, että aina ei tarvitse voittaa...), joten se voi selittää suosiota, mutta pääasiassa hän nauraa rätkättää ohjelman piirroshahmojen kommenteille...

    Meillä kyllä katsellaan sitten niitä pahamaineisia kaupallisia kanaviakin - ja taitavat ohjelmasuosikit löytyä sieltä...

    VastaaPoista
  9. Late Lammas on muuten oikeesti aikas hyvä :)

    VastaaPoista
  10. Joo, onhan se myönnettävä, että tuo Poinzi-kritiikkini oli ehkä turhan sapekas. Muksut eivät sitä välttämättä noin syväluotaavasti koe, vaan nauravat piirroshahmoille (jotka joskus ovat kyllä ihan hauskojakin).

    VastaaPoista