sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Onko Facebook Ilmestyskirjan Peto?

YLE, tuo suomalaisten tuki ja turva uutisoi perjantaina, että Facebookin yhteisöllisyys on pelkkää pintaa (Mikkonen, 2009). Artikkeli siteeraa Helsingin yliopiston viestinnän tutkija Janne Matikaista, joka tuntuu kantavan huolta siitä, että Facebook ei lisääkään käyttäjiensä yhteisöllisyyttä, vaan ihmiset kertovat siellä lähinnä yksilökeskeisesti itsestään. Matikainen tuntuu kantavan huolta myös siitä, että Facebookissa käyttäjät valitsevat, mihin ryhmiin kuuluvat ja keitä kutsuvat/hyväksyvät kavereikseen palvelussa. Johtopäätöksenä esitettään, että facebook olisikin viestintäpalvelu eikä yhteisöllinen palvelu.
No joo. Todettakoon muutama (ulkokohtainen) huomio artikkeliin liittyen (otan nyt lähtökohdaksi sen, että uutinen vastaa todella tutkijan ajatuksia, vaikka on hyvin mahdollista, että kyseessä ovat toimittajan (vapaat) tulkinnat). Kupiainen, Sintonen ja Suoranta (2007) toteavat, että halukkuus varjelemiseen, suojelemiseen ja torjuntaan on leimannut suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmeniä. Uudet mediat ovat lähtökohtaisesti epäilyttäviä, syyllisiä, kunnes toisin todistetaan (sitä, mihin mediat tarkkaan ottaen ovat syyllisiä ei useinkaan osata tarkemmin sanoa).
Nyt on sanottava, etten ole mikään Facebookin hardcore-fani. Käytän sitä kyllä jonkin verran, mutta en oikein ole varma, mikä sen käyttötarkoitus juuri minulle on (kun en ole mitenkään hirmu aktiivinen sosiaalisesti). Mutta olen kyllä seurannut, kuinka aktiiviset Facebookkaajat palvelua käyttävät, enkä oikein ymmärrä, mistä tutkijan huoli tarkkaan ottaen nousee. Facebook jäljittelee mielestäni aika tarkoin ihmisten perinteisen kommunikaation ilmiöitä: yleensähän me pyrimme valitsemaan seuramme ja tuomme keskusteluun omia kuulumisiamme. Yhteisöllisyys kaikkiin kohdistuvana kristillisenä lähimmäisenrakkautena lienee myytti.
Toki Facebookin lieve-ilmiöiden tarkastelu, kuten palvelun sisällä tapahtuvan markkinoinnin moraalin pohdinta, on terveellistä ja tarpeellista. Mutta tarkasteltaessa palvelun käyttöä ja siihen liittyviä yhteisöllis-moraalisia ulottuvuuksia olisi tarpeen pohtia sitä, sopivatko kaikki Facebook-käyttäjät samaan muottiin, vai esiityykö palvelun sisällä erilaisia käyttöstrategioita. Arkijärki nyt sanoo heti, että totta kai esiintyy. Yksi käyttäjä on vuorovaikutteisempi, toinen itsekeskeisempi. Toiset käyvät aktiivisia keskusteluja, toiset päivittävät vain oman statuksensa. Kuten sanottu, näinhän asia on myös perinteisessä kasvokkkaisessa vuorovaikutuksessa. Yksi keskittyy vain itseensä, toinen on aidon empaattinen.
Facebookin (aktiivinen) haukkuminen on toki tapa tehdä pesäeroa taviksiin. Palvelu on suosittu, joten se on varmasti epäilyttävä, näinhän se ajatuskulku menee. Ei minusta Facebookisssa mitään ihmeellistä tai mullistavaa ole, se on ihan kätevä paikassaan, jos sitä haluaa käyttää.

Lähteet:

Kupiainen, R., Sintonen, S. & Suoranta, J. (2007): Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet. Teoksessa Kynäslahti, H., Suoranta, J. & Lehtonen, M. (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseura 1/2007

Mikkonen, E. (2009): Facebookin yhteisöllisyys on pelkkää pintaa. http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/09/facebookin_yhteisollisyys_on_pelkkaa_pintaa_955224.html (13.9.2009)

7 kommenttia:

  1. Hyviä huomioita ja kriittisyyttä Ylenkin esittämiä asioita kohtaan! Välillä tuntuu, että ihmiset nielevät ihan mitä vaan, mitä vaan Yleisradio tai jokin muu suuri valtamedia kertoo.. "Onhan sen oltava näin, kun nää sanoo niin.." sellaista omaa ajattelua harrastetaan korkeintaan annetun totuuden kautta...

    Linkitin tämän omassa blogipostauksessani :)

    VastaaPoista
  2. (Tässä vielä linkki just in case: http://www.heijastuspinta.fi/2009/09/mika-on-lapselle-sopivaa-katsottavaa.html)

    VastaaPoista
  3. Hyviä huomioita ja mielenkiintoista tekstiä, Jari!! Facebook on tosiaan pitkälti käyttäjänsä näköinen sovellus, eikä imaise ihmisen persoonaa johonkin kontrolloimattomaan todellisuuteen niinkuin jotkut ehkä pelkäävät.

    VastaaPoista
  4. Ihan totta, eri ihmiset käyttävät FB:tä eri tavoin, ja sen huomaa helposti vaikka omia FB-kavereita seuraamalla.

    VastaaPoista
  5. Ohhoijaa, että joku jaksaa oikein tutkijana esittää tuollaisia mielipiteitä... Ja jos tosiaan mietitään mitä tahansa kavereiden live-keskustelua. Ensin päivitetään se, mitä itselle kuuluu...

    Ja mitä se tutkijan kaipaama "yhteisöllisyys" sitten on??? Tuliko se missään esille? Millainen olisi se tutkijan ihannoima "yhteisöllinen FB"?

    Ja eikö nyt sitten täällä "oikeassa maailmassakin" valita, kenen kavereita ollaan? Ja mihin ryhmiin kuulutaan?

    No, huolensa kullakin :)

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintosta pohdiskelua! Hyvä!
    Olikos viittaamassasi artikkelissa mainittu mitään FB-addikteista? ;)

    VastaaPoista
  7. Vastauksina kysymyksiin: 1) tutkijan pointti kaiketi oli tarttua siihen, että Facebook nimeää itsensä yhteisölliseksi palveluksi, mutta se ei oikeasti lisää ihmisten yhteisöllisyyttä, ja tutkijan mukaan Facebookia pitäisikin markkinoida VIESTINTÄPALVELUNA. Minulle ei ainakaan auennut se, mihin tutkija tällä termeillä kikkailullaan pohjimmiltaan pyrkii. Sama kai se, miksi palvelua kutsutaan. Olennaisempaa on se, mihin sitä OIKEASTI käytetään.
    2) FB-addikteista ei puhuttu, he saivat toistaiseksi synninpäästön ;)

    VastaaPoista